BotH2nia kävi Alankomaissa - ja mitä opimme?

• Fossiilisista polttoaineista ja materiaaleista luopuminen teollisuudessa johtaa energiavirtojen geopoliittiseen uudelleensuunnitteluun. Satamilla ja aurinkovyöhykkeen mailla on tässä ratkaiseva rooli. 
• Merituulivoiman ja vedyn käytön lisääminen edellyttää selkeää hallintoa. Alankomaissa "tiekartta" tarkoittaa "lupausta". Markkinatoimijoiden ei tarvitse arvailla, mitä tapahtuu ja milloin. 
• Vedyn kuljetus edellyttää useita varastointiratkaisuja logistisissa hotspotissa, kuten satamissa. Nykyisen kapasiteetin jälkiasentaminen on hyvä paikka aloittaa suunnittelu. Se ei ole automaattisesti huono asia, jos naapurisatamissa on osittain samantyyppisiä tiloja. Pikemminkin se voi olla hyväksi toimitusvarmuuden kannalta. 
• Kuunnellessani eri puhujia nelipäiväisen vierailun aikana ammoniakki ja LOHC (nestemäiset orgaaniset vedyn kantajat, kuten tolueeni) kuulostivat lupaavimmilta vedyn kantajilta, kun vetyä käytetään loppukäytössä.  
• Metanolilla on jälleen olemassa olevat maailmanlaajuiset markkinat. Sitä tarvitaan sellaisenaan esimerkiksi kemianteollisuudessa. Yksi vasta-argumentti vihreän vedyn muuttamiselle metanoliksi polttoaineeksi oli sen hiilipitoisuus.  
• Jotkut toimijat pitivät nestemäistä vetyä parhaimmillaan kaukaisena tulevaisuutena. Toiset taas valmistautuivat tähän tulevaisuuteen jo nyt. E-metaania ei juuri mainittu, vaikka sitä pidetään Suomessa yhtenä lupaavimmista sähköpolttoaineista, koska sitä voidaan käyttää nykyisissä ajoneuvoissa.  
• Vetyä on kuljetettu paikallisten putkistojen kautta ja varastoitu teollisuuslaitoksiin jo vuosikymmeniä. Kyseessä ei ole täysin uusi tutkimuskysymys. Kaupalliset toimijat, kuten Koole Terminal ja Zenith, ovat jo rakentamassa varastointikapasiteettia - huomio niille, jotka etsivät vertailuarvoja ja oppia. Strohm voi tarjota esimerkin uudenlaisista vetyputkistoista - joita on myös testattu ja validoitu vuosia öljy- ja kaasuteollisuudessa. 
• Kokemuksia vedyn käsittelystä on kertynyt vuosikymmenien ajan tietyille kemianteollisuuden yrityksille. Tietämyksen siirtäminen uusille toimijoille, jotka ovat tulossa vetymarkkinoille, on turvallisuuden kannalta avainasemassa.  
• Rotterdamin RDM:n ja Amsterdamissa sijaitsevan ETCA Shellin laboratorion kaltaiset vierailukeskukset tekevät erinomaista työtä näyttämällä pikemminkin kuin kertomalla, miltä innovaatio haisee ja miltä elektrolyyseri tai vedyn täyttöasema näyttää. 

Vetytalouden kasvua edistävät monenlaiset toimijat. Ministeriöt, satamat ja jopa kaupallisten teollisuuslaitosten omistajat rakentavat käytännössä liiketoimintaekosysteemejä: he valitsevat toimijat, esittelevät heidät toisilleen ja tukevat heitä hankkeiden rakentamisessa.  

Mutta kuka myy luotuja arvoketjuja mahdollisille uusille toimipaikoille? Onko se kaupan edistämisorganisaatioiden tehtävä? Ekosysteemejä johtavien yritysten? Uudet sijoituspaikat, jotka haluavat löytyä? Kuka valmistelee näitä toimipaikkoja, tekee ne tietoisiksi mahdollisuuksistaan ja opettaa niille, mitä odottaa ja mihin valmistautua?  

Yhtäkkiä näyttää siltä, että tavoite Pohjois-Skandinavian sisällyttämisestä Euroopan vetykarttoihin on saavutettavissa. Sen jälkeen *BotH2nian perustehtävä voisi olla etsiä vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin.  

*BotH2nia on brändi rajat ylittävälle, julkisen ja yksityisen sektorin väliselle yhteistyölle vetyyn liittyvissä kysymyksissä Itämeren alueella. Sitä ideoidaan ja validoidaan kaksivuotisessa hankkeessa nimeltä Kansallinen vetyverkosto (2022-2023). Hanketta rahoittavat sen 42 julkisen sektorin jäsenorganisaatiota ja Suomen työ- ja elinkeinoministeriö Oulun seudun neuvoston kautta. Hankkeen koordinaattori on Raahen seudun kehittäminen.  

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu LinkedInissä osoitteessa:

https://www.linkedin.com/pulse/both2nia-went-netherlands-what-did-we-learn-dr-minna-n%25C3%25A4sman/