Saksa aloittaa vetyputkistojen rakentamisen ensi vuonna – yksin Lufthansa veisi puolet Saksan sähköntuotannosta

Lufthansan insinööritaustainen toimitusjohtaja Carsten Spohr arvosteli syyskuussa 2023 Saksan talousministeri Robert Habeckin suuria vetysuunnitelmia. Tarkoitus on tuottaa elektrolyysereillä vedystä vetyä ja valmistaa siitä synteettisiä polttoaineita myös lentoliikenteen käyttöön.

"Jotta voisimme tuottaa tarpeeksi polttoainetta, tarvitsisimme noin puolet Saksan sähköstä", Spohr sanoi ilmailukonferenssissa Hampurissa. "En usko, että herra Habeck antaa minulle sitä", Spohr jatkoi.

Hyvä muistaa, että Lufthansa ei ole edes ainoa Saksasta käsin toimiva suurlentoyhtiö. Esimerkiksi DHL on Deutsche Postin kuljetus- ja kuriiripalveluyhtiö, jonka jättimäinen lentolaivasto etsii parhaillaan tarpeeksi isoja vetyjalosteiden tuottajia tarjoamaan sille tulevaisuudessa valtavia määriä synteettisiä polttoaineita.

Ensi vuonna alkavat vetykantaverkon rakennustyöt Saksassa

Habeckin suuret vetysuunnitelmat alkavat kuitenkin muuttua todeksi. Habeck julkisti Saksan vetysuunnitelmista tarkennetut versiot viime viikolla, marraskuun puolivälissä 2023. Suunnitelmat Saksan laajuisesta, tärkeimmät yhteydet kattavasta vetyputkien kantaverkostosta on nyt täsmentyneet. Kantaverkon putkiston yhteispituus tulee olemaan noin 9700 km ja siihen tulevat liittymään myöhemmät paikalliset vetyputkistot.

Kaivinkoneet aloittavat käytännön rakennustyöt jo ensi vuonna, vuonna 2024, ja ensimmäisissä putkissa Saksan maan alla vety virtaa jo vuonna 2025. Putkia pitkin päästöttömästi tuotettu vety virtaa esimerkiksi teräs- ja kemiantehtaisiin korvaamaan nykyistä maakaasun ja hiilen käyttöä.

Habeckin mukaan verkko suunnitellaan lähiajan tarvetta suuremmaksi. Sen syöttökapasiteetti on 270 terawattituntia, vaikka vuodelle 2030 arvioidaan tällä hetkellä tarvittavan 95-130 terawattituntia. "Suunnittelemme tulevaisuutta varten", sanoi Habeck esitellessään tarkentuneita suunnitelmia.

Habeck olettaa, että pitkällä tähtäimellä Saksa tuottaa itse 30-50 % vetytarpeestaan, ja loput tuodaan ulkomalta. Tämä tapahtuisi ulkomailta Saksaan tulevien putkistojen kautta tai esimerkiksi ammoniakkina laivalla. Habeck korosti, että näin Saksa olisi vähemmän riippuvainen tuonnista kuin nykyisin öljyn, kaasun ja kivihiilen osalta, joista lähes 100 prosenttia tuodaan.

Kuten maakaasun ja sähkön kohdalla Saksassa, putkistot on tarkoitus maksaa käyttäjämaksuilla. Koska asiakkaita on aluksi suhteellisen vähän, valtio aikoo maksaa kuluja seuraavien 20 vuoden aikana, jotta käyttö pysyy kohtuuhintaisena ja jotta voidaan edistää vetytalouden käynnistymistä.

Kaikki menisi kaupaksi

Saksan suunnitelmilla on iso vaikutus Suomeen.

Ensinnäkin vetymarkkinoiden syntyminen Suomen lähelle on nyt varsin varmaa. Saksan valtio on päättänyt synnyttää markkinat ja on myös päättänyt käyttää siihen käsittämättömän paljon valtion rahaa.

Toisekseen se tarkoittaa, että Suomen lähialueille syntyvien markkinoiden koko on valtavan suuri. On sinänsä sama, tuottaako Suomi vetyä vai vetyjalosteita, kuten synteettisiä polttoaineita, kaikki saataisiin kyllä myytyä Keski-Eurooppaan – jos vain niin haluttaisiin. Kyse on lähinnä siitä, miten paljon Suomessa pystytään tuottamaan vetyä ja vetyjalosteita yhteensä sekä omaan käyttöön että vientiin.

Kolmanneksi Saksan suunnitelmat tarkoittavat, ettei Suomi ole ainakaan kovin nopeasti joutumassa kilpailutilanteeseen muiden vedyntuottajien kanssa. Kaikki vetyjalosteet, jotka joku pystyy tuottamaan säälliseen hintaan, menevät kyllä kaupaksi.

Neljänneksi tämä tarkoittaa, että suomalaistoimijoiden on osattava liittoutua. Markkinoista tulee niin isot, että myös pelurit kasvavat suuriksi. Vetyjalosteet menevät kaupaksi, mutta niitä tarjoavien toimijoiden pitää olla niin vahvat, että toimijat pystyvät tarjoamaan niitä yksittäiselle käyttäjälle tarpeeksi suuria määriä luotettavasti. Yksittäisillä pikkukuormilla synteettistä lentopetrolia Lufthansa ja DHL eivät tee mitään.

Siirtomaapelko pois

Megamarkkinoiden hyödyntäminen edellyttää Suomessa jonkin verran asenteiden pöyhimistä. Jatkuvasti tulee vastaan puheenvuoroja, joissa pelätään Suomen ajautumista pelkäksi halvan vedyn tuottajamaaksi.

Pelko on ylimitoitettu, koska vety on hyvin hankala aine kuljetettavaksi ja varastoitavaksi. Vedyn käyttöä hakeutuu vedyntuotannon viereen käytännössä niin paljon kuin täältä löytyy teollisuudelle sopivaa tilaa ja toimintaympäristöjä. Suomen ongelma ei ole se, että Saksa haluaa ostaa myös pelkkää vetyä, vaan se, ettei Suomessa uudelle vedyn jalostusteollisuudelle löydy sopivia paikkoja, ettei jalostusteollisuuden tarvitsemia osaajia saada koulunpenkeiltä tai ulkomailta ja että rakennushankkeet jäävät liian hitaasti pyöriviin lupaprosessirattaisiin.

Siirtomaaksi joutumisen pelko on ongelmallinen, koska se voi saada ihmisiä jarruttamaan vetyputkistojen rakentamista Suomesta Euroopan sydänmaille. Vaikka Suomi aikoisi käyttäisi käytännössä lähes kaiken vetynsä oman rannikkonsa teräs- ja kemiantehtaissa tai jalostaisi ne synteettisiksi polttoaineiksi, putket tarvitaan silti. Niin vedyn tuotanto kuin kulutuskin vaihtelee koko ajan. Välillä sitä jää tuottajilta yli ja välillä sitä tarvitaan tehtailla odotettua enemmän. Kun putket yhdistävät suuren joukon tuottajia ja teollisuuskuluttajia, saavat kaikki tarpeensa tyydytettyä varmemmin eivätkä hinnat ala heitellä valtavan villisti liian herkästi. Putkivedyn parantama toimitusvarmuus lisää myös mahdollisuuksia rakentaa vedynjalostusteollisuutta Suomeen.

BotH₂nia ja OX2 järjestävät tiistaina 21.11.2023 Kokkolassa Nordic Hydrogen Forumin, joka on Kokkola Material Weekin oheistapahtuma. Visa Noronen toimii tilaisuudessa toisena juontajana. Voit seurata tapahtumaa suorana täältä: https://materialweek.fi/fi/

Tämän artikkelin alkuperäinen versio on julkaistu LinkedInissä.