Vetyä koskeva lainsäädäntö kaipaa selkeyttä - Uusiutuvan vedyn tuotantoa ohjaavan sääntelyn nykytilanne

Vetyä koskeva sääntely on tällä hetkellä EU:n tasolla useiden lainsäädäntöprosessien kohteena, joiden odotetaan tuovan kauan odotettua selkeyttä vetymarkkinoiden eri toimijoille. Kiivaimmin keskustellaan uusiutuvista energialähteistä annetun direktiivin (EU) 2018/2001 (”RED II”) tarkistamisesta ja niin sanotuista lisäisyyssäännöistä, joissa määritellään edellytykset, joiden täyttyessä vetyä ja vedystä johdettuja polttoaineita voidaan pitää uusiutuvina. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään uusiutuvan vedyn tuotantoa koskevan sääntelyn nykytilaa ja viimeisimpiä ehdotuksia EU:n tasolla täydennettynä tietyillä Suomea koskevilla erityismaininnoilla. 

Joulukuussa 2018 voimaan tulleessa RED II -direktiivissä luodaan oikeudellinen kehys uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle EU:ssa. Uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseksi vaikeasti dekarbonisoitavilla aloilla RED II:ssa otettiin käyttöön myös uusi ei-biogeenistä alkuperää olevien polttoaineiden luokka, liikennealalla käytettävät uusiutuvat, ei-biologista alkuperää olevat polttoaineet (”RFNBO”), jotta voidaan tunnistaa ja luoda säännöt uusiutuvalle vedylle ja uusiutuvasta vedystä johdetuille polttoaineille, joilla molemmilla on tällä hetkellä kaavailtu olevan keskeinen rooli talouden hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä tulevaisuudessa. Vaikka RED II:ssa RFNBO:t määritellään liikennesektorilla käytettäviksi polttoaineiksi, RED II:n tarkistusehdotuksen tavoitteena on, että RFNBO:t tulevat merkitykselliseksi muillakin aloilla, erityisesti teollisuudessa ja rakennuksissa, poistamalla määritelmästä viittaus liikennesektoriin. 

Parlamentin hyväksyttyä 14. syyskuuta 2022 äänestyksessä RED II -direktiiviä ja lisäisyysvaatimuksen tarkistamista koskevan neuvottelukantansa, EU:n toimielimet neuvottelevat parhaillaan lopullisesta kompromissista ja lainsäädäntötekstistä EU:n lainsäätäjien välisissä kolmikantaneuvotteluissa. Lisäisyysvaatimuksen taustalla on ajatus kannustaa käyttämään uutta uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia RFNBO:n tuotannossa sen sijaan, että olemassa olevaa kapasiteettia ohjattaisiin sähköintensiiviseen uusiutuvan vedyn tuotantoon ja siten lisättäisiin epäsuorasti uusiutumattoman sähkön käyttöönottoa. 

Uusiutuvan sähkön osuuden määrittäminen RFNBO:den tuotannossa

RED II -direktiivissä esitetään kolme vaihtoehtoa, joiden avulla määritetään uusiutuvan sähkön osuus RFNBO:n tuotannossa, jotta polttoainetta voidaan pitää uusiutuvana: uusiutuva verkkosähkö, suora yhteys ja keskimääräinen verkkosähkö. Lisäehdot ja -vaatimukset ovat edelleen suurelta osin epäselviä, ja RED II:n hyväksymisen jälkeen EU:n tasolla on liikuttu paljon edestakaisin. Olemme käsitelleet vedyn uusiutuvaksi kategorisoinnin tärkeyttä aikaisemmassa blogikirjoituksessa. 

RED II -direktiivissä komissiolle annetaan valtuudet hyväksyä kaksi delegoitua säädöstä, joissa annetaan keskeiset säännöt sähkön hankkimisesta RFNBO:iden tuotantoon sekä menetelmät RFNBO:iden tuottamien kasvihuonekaasupäästövähennysten arvioimiseksi ja huomioon ottamiseksi. Puuttuvista täydentävistä säännöistä on keskusteltu vuosia. Ensimmäiset ehdotukset julkaistiin lopulta toukokuussa 2022, mikä johti valtavaan määrään kriittistä palautetta. Parlamentti omaksui erilaisen, vähemmän tiukan lähestymistavan, kun se äänesti kannastaan RED II:n tarkistamissa 14. syyskuuta 2022. Parlamentti ehdotti lisäisyysvaatimusten lisäämistä suoraan RED II:n vastaavaan artiklaan ja komission toimivallan siirron poistamista tältä osin. Kaiken kaikkiaan ehdotettu lisäisyyskehikko on varsin merkittävästi väljempi ja yksinkertaisempi kuin komission ehdottama. Kuten sanottu, säännöt ovat vielä auki, joten odotamme lopputuloksen olevan jossain näiden kahden lähestymistavan välissä. 

Uusiutuva verkkosähkö

Ensimmäinen vaihtoehto, jolla odotetaan olevan eniten merkitystä ainakin lähitulevaisuudessa, antaa RFNBO:n tuottajille mahdollisuuden laskea verkosta otettu sähkö täysin uusiutuvaksi. Tässä vaihtoehdossa polttoaineen tuottajat tekevät sähkönhankintasopimuksen tai -sopimukset (”PPA”) uusiutuvaa sähköä tuottavien toimijoiden kanssa vähintään sen sähkömäärän osalta, joka ilmoitetaan täysin uusiutuvaksi, ja ilmoitettu sähkö tuotetaan tosiasiallisesti näissä laitoksissa. Uusiutuvalle sähkölle myönnetyt alkuperätakuut siirretään ostajalle yhdessä uusiutuvan sähkön kanssa PPA:ien mukaisesti.  

Komission delegoitua asetusta koskevaan ehdotukseen sisältyy vahvasti lisäisyysvaatimus. Siinä säädetään, että uusiutuvaa sähköä tuottavat laitokset tulee i) ottaa käyttöön aikaisintaan 36 kuukautta ennen RFNBO:iden tuotantolaitosta (ja jos tuotantokapasiteettia lisätään uusiutuvaa sähköä tuottavaan laitokseen, lisäys tulee tehtävä viimeistään 36 kuukauden kuluttua alkuperäisen laitoksen käyttöönotosta) ja ii) ne eivät ole saaneet tukea valtiontuen muodossa.  

Lisäisyysvaatimuksen lisäksi komission delegoitua asetusta koskevassa ehdotuksessa annetaan myös yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuotannon ja kulutuksen maantieteellistä ja ajallista vastaavuutta. Maantieteellisen korrelaation osalta uusiutuvaa sähköä tuottavan laitoksen on sijaittava samalla tarjousalueella tai vieressä sijaitsevalla offshore- tarjousalueella kuin elektrolyysilaitteisto taikka tietyin lisävaatimuksin sitä naapuroivalla tarjousalueella. Ajallisen korrelaation osalta delegoidun asetuksen luonnoksessa säädetään, että RFNBO:t olisi tuotettava 

(i ) saman tunnin aikana kuin kyseisen PPA:n mukainen uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö, tai  

(ii) uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä, mikä on saatu varastosta, joka kytketty samaan verkkoliityntäpisteeseen kuin elektrolyyseri, ja joka on ladattu saman tunnin aikana, jona PPA:n mukainen sähkö on tuotettu, tai  

(iii) yhden tunnin jakson aikana, jolloin tarjousalueen yhden päivän vuorokausimarkkinan tuloksena saatava sähkön selvityshinta on vähintään 20 euroa/MWh tai pienempi kuin 0,36 kertaa Euroopan päästökauppajärjestelmän päästöoikeuden hinta.  

Poikkeuksena edellä mainituista lisäisyys- ja ajallista yhteyttä koskevista vaatimuksista on tilanne, jossa sähköä kulutetaan RFNBO:iden tuottamiseen alaspäin suuntautuvan redispatchin aikana, eli toisin sanoen silloin, kun uusiutuvia energialähteitä rajoitetaan, vastaava määrä sähköä voidaan myös laskea täysin uusiutuvaksi. Huomioitavaa on kuitenkin, että ei ole täysin selvää, miten tämä poikkeus toteutetaan käytännössä. 

Merkittävin ero komission delegoituun asetukseen verrattuna on se, että parlamentin mietinnössä ei ole nimenomaista vaatimusta siitä, että RFNBO:iden tuotannossa käytettävän sähkön on oltava uutta tai ylimääräistä. Siinä ei aseteta ajallisia vaatimuksia, jotka koskevat uusiutuvaa sähköä tuottavan laitoksen ensimmäisen käyttöönoton ajankohtaa suhteessa RFNBO:iden tuotantoon. Lisäksi julkisen rahoituksen saaminen vastaaville uusiutuvaa sähköä tuottaville laitoksille sallitaan. 

Samoin kuin komission lähestymistapa, myös parlamentin mietintö sisältää kuitenkin maantieteellisen ja ajallisen yhteyden vaatimukset. Maantieteellistä yhteyttä koskeva vaatimus täyttyy, jos uusiutuvaa sähköä tuottava laitos sijaitsee samassa tai viereisessä maassa kuin elektrolyysilaitos tai niiden vieressä sijaitsevalla offshore-tarjousalueella. Ajallisen yhteyden osalta yhden tai useamman PPA:n kautta hankitun uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja polttoaineen tuottamiseksi verkosta otetun sähkön määrän on oltava tasapainossa neljännesvuosittain, jotta tuotanto voidaan luokitella täysin RFNBO:ksi. Parlamentti on ehdottanut, että komissiolla olisi valtuudet arvioida uudelleen vuoden 2030 jälkeen sovellettavaa ajallista yhteyttä, jolloin se olisi joko kuukausi, neljännesvuosi tai vuosi. 

Suora liitäntä  

Toisessa vaihtoehdossa säädetään, että sähkö, joka on saatu suorasta liitännästä uusiutuvaa sähköä tuottavaan laitokseen, voidaan laskea kokonaisuudessaan uusiutuvaksi RFNBO:iden tuotannossa edellyttäen, että uusiutuvaa sähköä tuottava laitos i) otetaan käyttöön RFNBO:ita tuottavan laitoksen jälkeen tai samanaikaisesti sen kanssa ja että ii) sitä ei ole liitetty verkkoon, tai jos se on liitetty verkkoon, on kyettävä osoittamaan, että sähkö on toimitettu RFNBO:ita tuottavaan laitteistoon ilman, että  on otettu sähköä verkosta. Suoraa liitäntää koskevan vaihtoehdon sanamuoto merkitsee käytännössä sitä, että uusiutuvaa sähköä tuottavan laitoksen ja RFNBO-tuotantolaitoksen välillä on tosiasiallinen suora yhteys.  

Delegoitua asetusta koskevassa ehdotuksessa säädetään, että suoraa liitäntää käyttävien RFNBO-tuottajien on esitettävä todisteet siitä, että i) uusiutuvaa sähköä tuottava laitos on otettu käyttöön aikaisintaan 36 kuukautta ennen RFNBO-tuotantolaitosta (tai jos tuotantokapasiteettia on lisätty, lisäys on tapahtunut viimeistään 24 kuukauden kuluttua alkuperäisen laitoksen käyttöönotosta), ja ii) jos sähköä tuottava laitos on liitetty verkkoon, kaikkia sähkövirtoja mittaavan älykkään mittausjärjestelmän on osoitettava, että sähköä ei ole otettu sähköverkosta RFNBO:iden tuotantoa varten. 

Parlamentti on mietinnössään ehdottanut nykyisen sanamuodon täsmentämistä siten, että RFNBO:n tuotantolaitos voi olla suoraan yhteydessä yhteen tai useampaan uusiutuvaa sähköä tuottavaan laitokseen. Parlamentin mietinnössä ei esitetä uusiutuvasta sähköverkosta tuotetun sähkön osalta lisäisyysvaatimusta RFNBO:iden tuotannossa käytetyn sähkön osalta. 

Suoran liitännän osalta huomautamme, että Suomessa sähköverkkoa, kuten voimalaitoksen ja sähkönkulutuspaikan yhdistävää voimajohtoa, sääntelee sähkömarkkinalaki. Näin ollen tämän vaihtoehdon toteutettavuus tulee aina arvioida osana sähköverkkoa koskevaa kokonaissääntelyä. 

Keskimääräinen verkko-osuus 

Kolmannen vaihtoehdon mukaan RFNBO:iden tuotannossa käytetyn uusiutuvan sähkön osuus määräytyy uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön keskimääräisen osuuden perusteella sen maan sähkölähteissä, missä RFNBO:t tuotetaan, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä tuotantovuotta. Keskimääräisen verkko-osuuden vaihtoehdon osalta komission ehdotuksessa säädetään, että i) RFNBO:ita tuottavan laitoksen on sijaittava tarjousalueella, jossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimääräinen osuus on edellisenä kalenterivuonna ollut yli 90 prosenttia, ja ii) RFNBO:iden tuotanto ei saa ylittää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuteen nähden vahvistettua enimmäistuntimäärää tarjousvyöhykkeellä vuoden aikana. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että polttoaineen luokittelu RFNBO:ksi edellyttää, että uusiutuvan sähkön osuus on ylittänyt 90 prosenttia kyseisen tarjousvyöhykkeen kokonaissähköntuotannosta edellisenä vuonna. Parlamentin mietintöön ei sisälly tällaista 90 prosentin vaatimusta. 

Mitä tulee tämän vaihtoehdon toteuttamiseen Suomessa, toteamme, että koska ydinvoiman osuus Suomen sähköntuotannosta on suuri, tämä skenaario vaikuttaa epärealistiselta ainakin lähitulevaisuudessa. 

Siirtymäkausi 

Teknologian kehityksen mahdollistamiseksi ja vetytalouden käynnistämisen helpottamiseksi komissio on ehdottanut tiettyjä siirtymäkauden sääntöjä 31. joulukuuta 2026 saakka. Uusiutuvan verkkosähkön vaihtoehdon lisäisyyskriteereitä ja julkisen rahoituksen rajoitusta sovelletaan 1. tammikuuta 2027 alkaen. Lisäksi 31. joulukuuta 2026 asti ajallista vastaavuutta koskevaa vaatimusta nostetaan yhdestä tunnista yhteen kalenterikuukauteen tietyin poikkeuksin.  

Lisäksi ns. grandfathering-lausekkeessa ehdotetaan, että lisäisyyskriteerejä ei sovelleta lainkaan sellaisten RFNBO-tuotantolaitosten alkuperäiseen tuotantokapasiteettiin, jotka otetaan käyttöön ennen 1. tammikuuta 2027. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että RFNBO:iden tuottajat voisivat tehdä sähkönhankintasopimuksia kaikkien uusiutuvaa sähköä tuottavien laitosten kanssa riippumatta siitä, milloin laitokset ovat aloittaneet toimintansa, jos tällaiset laitokset otetaan käyttöön vuoden 2026 loppuun mennessä. 

Mitä tapahtuu seuraavaksi? 

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vihreän vedyn tuotantoa ja käyttöä koskevan oikeudellisen kehyksen viimeistely on ratkaiseva askel vetytalouden kehityksen mahdollistamiseksi. Vaikka tähän mennessä julkaistut ehdotukset ovat jo valottaneet jonkin verran uusiutuvan sähkön osuuden määrittämistä RFNBO:iden tuotannossa koskevia vaatimuksia, niissä on vielä paljon epävarmuutta, kunnes lopulliset kompromissit on saavutettu.  

Ruotsi otti 1. tammikuuta 2023 vastaan neuvoston puheenjohtajuuden, ja sen aikomuksena on saattaa päätökseen kolmikantaneuvottelut RED II:n tarkistamisesta. Seuraavaksi EU:n lainsäätäjät kokoontuvat 7. helmikuuta 2023 neljänteen kolmikantakokoukseen. 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Hannes Snellmanin verkkosivuilla osoitteessa https://www.hannessnellman.com/news-views/blog/clarity-needed-for-hydrogen-rules-current-status-of-the-regulation-guiding-the-renewable-hydrogen-production/ 

Hannes Snellman neuvoo asiakkaita säännöllisesti muun muassa teollisuushankkeiden lupamenettelyihin, rakentamiseen, toimintaan ja rahoitukseen liittyvissä asioissa. Hannes Snellmanin asiantuntijamme seuraavat tiiviisti vetytalouden ja siihen liittyvän lainsäädännön kehitystä ja tarjoavat aiheesta oikeudellisia koulutuksia. Olethan yhteydessä, jos haluat keskustella asiaan liittyvistä kysymyksistä.